11.8.2022
Kesäkuussa havaittiin mittaushistorian voimakkain merellinen lämpöaalto Ahvenanmaalla
Kesä-heinäkuun vaihteessa (26.6.–4.7.2022) havaittiin Åbo Akademin biologisella tutkimusasemalla Husössä Ahvenanmaalla merellinen lämpöaalto, joka kesti yhdeksän päivää. Meriveden lämpötila on jo kolmena peräkkäisenä vuonna ollut kesäkuussa huomattavan korkea.
Meriveden lämpötila oli keskimäärin 4,9 °C ja enimmillään 6,4 °C normaaliarvoa korkeampi. Nämä keski- ja maksimi-intensiteetit ovat korkeimmat Husön aseman 17-vuotisen mittaushistoriassa.
– Huomionarvoista on myös se, että kesäkuun 30. päivänä rekisteröitiin Husöviken-lahden mittausasemalla uusi lämpöennätys: meriveden lämpötila oli 27,65 °C. Aiemmat lämpöennätykset on mitattu joko heinäkuun loppupuolella tai elokuussa, kertoo Lucinda Kraufvelin, joka tekee Åbo Akademissa väitöskirjatutkimusta globaalien muutosten ja ääri-ilmiöiden aihepiiristä.
Merellinen lämpöaalto tarkoittaa vähintään viiden peräkkäisen päivän mittaista jaksoa, jonka aikana meriveden lämpötila ylittää 90. prosenttipisteen eli persentiilin (ks. kuva, ylempi harmaa katkoviiva). Persentiili määräytyy paikallisten lämpötilatietojen mukaan ja perustuu tavallisesti vähintään 30 vuoden mittaushistoriaan. Husön biologisella asemalla on laiturin vieressä noin metrin syvyydessä mittari, joka mittaa meriveden lämpötilaa kahden tunnin välein jäättömään aikaan. Mittausdataa on vuodesta 2005 lähtien kertynyt 17 vuoden ajalta.
Globaalit mittaustiedot sekä muut noin 30 vuoden pitkäaikaismittaukset Ahvenanmaalta osoittavat, että merivesien lämpötila on yleisesti nousussa. Mittaustaajuus on 30 vuoden aikasarjoissa huomattavasti harvempi (1–2 kertaa viikossa) kuin merellisiä lämpöaaltoja seuraavissa mittauksissa (joka toinen tunti). Vuodesta 2005 alkaen kertyneestä, tiheällä mittausvälillä kerätystä datasta on havaittu viimeisten neljän vuoden aikana seuraavat meriveden lämpötilan kohoamiseen liittyvät ilmiöt:
- Vuosina 2018 ja 2020 eniten merellisiä lämpöaaltoja
- Vuonna 2021 pisin yhtenäinen merellinen lämpöaalto
- Vuonna 2022 mittaushistorian korkeimmat merellisen lämpöaallon keski- ja maksimi-intensiteetit
- Vuonna 2022 korkein rekisteröity lämpötila.
– Meriveden lämpötilat ovat olleet kesäkuussa huomattavan korkeita kolmena peräkkäisenä vuotena. Kesäkuisia lämpöjaksoja on seurannut viileämpi jakso keskikesällä, joka ennen oli vuoden lämpimin jakso, toteaa Åbo Akademin ympäristö- ja meribiologian apulaisprofessori Christian Pansch-Hattich.
Äärilämpötilojen jaksot vaikuttavat kaikkeen veden pinnan alla. Vaikutukset ovat merkittävimpiä sellaisten lajien kohdalla, jotka eivät voi siirtyä pois lämmön vaikutuspiiristä. Jo nyt on havaittavissa, että esimerkiksi rakkohauru (rakkolevä) lakkaa yhteyttämästä veden lämpötilan noustessa tavanomaista korkeammaksi ja alkaa hajota, jos lämpötila on useana peräkkäisenä päivänä epätavallisen korkea. Korkeat lämpötilat toisaalta suosivat yksivuotisia, nopeakasvuisia lankaleviä. Tämä on ongelmallista, koska lämmin vesi on haitallista myös pienille äyriäisille, jotka käyttävät lankalevää ravintonaan. Lankalevät kasvavat esimerkiksi rakkohaurun pinnalla, ja niiden hallitsematon kasvu voi tukahduttaa rakkohaurun.
Tärkeät Itämeren pohjassa elävät eläinlajit, kuten simpukat ja monisukasmadot, kärsivät lämpötilan noususta. Kun veden lämpötila nousee tavanomaista korkeammaksi, pohjaeläimistön liikkuminen hidastuu.
– Jos lämpötila on kovin korkea pidempään, esimerkiksi viikon ajan, monet pohjaeläimistön lajit kuolevat. Pohjasedimentti ei hapetu enää yhtä tehokkaasti, minkä seurauksena syntyy happikato ja sedimenttiin sitoutunutta fosforia liukenee veteen. Fosfori puolestaan lisää Itämeren rehevöitymistä, joka johtaa muun muassa leväkukintojen lisääntymiseen, kertoo amanuenssi Tony Cederberg Husön biologiselta asemalta.
Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna Itämeri kuuluu merialueisiin, joilla pintaveden lämpötila nousee tällä hetkellä nopeimmin. Viimeisten 30 vuoden aikana Itämeren lämpötila on noussut keskimäärin kaksi astetta. Lämpötilan nousu on tärkeimpiä merellisten lämpöaaltojen esiintymiseen, kestoon ja intensiteettiin vaikuttavia tekijöitä, joten sen vaikutukset Itämereen ovat tulevaisuudessa todennäköisesti entistäkin selvempiä.
Lisätietoja:
Lucinda Kraufvelin
Väitöskirjatutkija, globaalit muutokset ja ääri-ilmiöt, Åbo Akademi
Sähköposti: lucinda.kraufvelin@abo.fi
Puhelin: +358 40 353 0040
Christian Pansch-Hattich
Ympäristö- ja meribiologian apulaisprofessori, Åbo Akademi
Sähköposti: christian.pansch-hattich@abo.fi
Puhelin: +358 50 512 6850
Tony Cederberg
Amanuenssi, Husön biologinen asema, Åbo Akademi
Sähköposti: tony.cederberg@abo.fi
Puhelin: +358 (0)18 37310