Tex Arcana - lyömättömiä kauhutarinoita Lännestä

"Tervehdys, hyvä lukija ... tervetuloa Vanhaan Länteen! Ratsasta kanssani syvemmälle romanttiseen historiaan ohi sokeroitujen kulissien: lynkkausten, halpojen tanssityttöjen, veristen kaksintaisteluiden ja intiaanien massamurhien ... syvemmälle Vanhaan Länteen, josta historia ei kerro ... outoon, riivattuun, kammottavaan, maagiseen TexArcanaan."

Näin - vanhaan kauhusarjakuvatyyliin - tervehtii lukijoita ilmeisesti lynkattu "Old Claim Jumper". Makaaberi ruumis esittelee meille pienen rajaseutukaupungin nimeltä Hangman's Corners, jonka humalainen sheriffi, hyväsydämiset huorat, lääkäri, majatalon pitäjä ja suorastaan käsittämätöntä amerikkaa vääntävät cowboyt kohtaavat olioita toisesta ulottuvuudesta, vampyyreita ja vieläpä itse Saatanan. Mistä oikein on kysymys? John Findleyn hillittömästä sarjakuvasta Tex Arcana, joka parikymmentä vuotta sitten loi ennennäkemättömän hybridin lännentarinoista ja okkultista fantasysta..

Findleyn grafiikka on loisteliasta. Hänellä on myös todellista korvaa puhekielelle: jokaisella henkilöllä on oma tapansa puhua, ja tämän Findley tuo esille joka puhekuplassa. Tex Arcana itse on hämmästyttävän sivistynyt cowboy, joka asuu tuntemattomassa paikassa mystisen Valkoisiin pukeutuneen naisen kanssa. Tämä puhuu muinaista kieltä, jota vain Tex ymmärtää, ja on Hyvän puolella Pahaa vastaan. Toisesta ulottuvuudesta Länteen manatut otukset Herp ja Sweaz osoittautuvat myös groteskista ulkomuodostaan huolimatta kilteiksi tyypeiksi, vaikka he joutuvatkin välillä hankaluuksiin juotuaan liikaa. Herp on oppinut englantinsa hippikommuunissa toisessa ajassa ("he luulivat minua hallusinaatioksi"), ja puhuu kuin trippiveikko. Meksikolaisten aksentti on korviahivelevää (tai -raastavaa): raakalaismainen Joaquin toistelee Sierra Madren aarteesta tuttua repliikkiä: "We don' ha to show you no steenkin' bad-jess!"

John Findley sekoittaa maanläheisen Lännen elämän okkultismiin niin, ettei lukijalle tule mieleen kyseenalaistaa cocktailia. Karmeat ja kummalliset tapahtumat eivät saa Hangman's Cornersin yksinkertaisia asukkaita juoksentelemaan ympäriinsä järjiltään säikähtäneinä, vaan nämä ottavat kaiken vastaan kuudestilaukeavat ojossa. Sheriffin posse pitää normaalina haeskella autiomaasta kahta avaruusolion näköistä otusta ja kysellä näiden perään kahdelta intiaanilta, joista toinen valehtelee ja toinen puhuu totta (ja tietysti posse saa esittää vain kaksi kysymystä). Cowboyt kanniskelevat vampyyriksi muuttunutta huoraa ympäriinsä huomaamatta tässä muuta erikoista kuin että tämä on "rumempi kuin rupikonnan kainalo". Ensimmäisessä tarinassa Tex Arcana ja Valkoisiin pukeutunut nainen taistelevat vampyyria ja tämän paikalle manaamaa Yammerhant-hirviötä vastaan. Toinen, "Katoavien kananpoikien hämmästyttävä tarina", on lähinnä vain kolmannen, todella pitkän tarinan esinäytös. "Tex Arcana tapaa Euroopan juhlituimman henkilön" on lähes kaksisataasivuinen kertomus Hangman's Cornersiin saapuvasta viulistista, joka on myynyt sielunsa Paholaiselle. Vanha kehno toteuttaa mielihalujaan materialisoitumalla verhoksi tai vaatteeksi ja kuristamalla ihmisiä sheriffin kirjavan possen etsiessä "otuksia" Herp ja Sweaz pelastaakseen nämä Lännen vaaroilta.

Tex Arcana on aivan erinomainen sarjakuva, joka nauttii suurta kulttimainetta. Sitä oudompaa on, että sen julkaisuhistoria on niin rikkonainen - ensimmäinen tarina oli jopa jäädä kesken, kunnes lähes vuosi viimeisimmän jakson jälkeen John Findley palasi Tex Arcanan pariin. Hän piirsi itsensä mukaan jaksoon, jossa Herp ja Sweaz käyvät hakemassa hänet kotoaan: "Jätit meidät sinne haisevaan luolaan, senkin nuija. Me haluamme ulos sieltä. NYT!" Findley kehitti tarinalle onnellisen lopun ja jatkoi Tex Arcanan piirtämistä. Hän on kehitellyt vielä neljättäkin Tex Arcana -tarinaa. Hän suunnittelee sen julkaisemista väreissä, kuten seuraavasta haastattelusta käy ilmi.

"Tex Arcana syntyi baarin lautasliinalle - oluella oli osuutta asiaan"
John Findleyn haastattelu
Anssi Hynynen

Ruudinsavu: Kuka John Findley oikein on, ja mistä hän sai idean Tex Arcanaan?

John Findley: Olen freelance-kuvittaja, syntynyt Pennsylvaniassa 1941, asun Floridassa. Olen naimisissa ja minulla on kaksi lasta, kolme lastenlasta ja Merlin-niminen kakadu. Tex Arcana syntyi baarissa Atlantassa 1976. Keskustelin ystäväni kanssa "kauhusta" ja "Vanhasta Lännestä". Ajattelin, että nämä kaksi suosittua aihetta olisi mielenkiintoista yhdistää. Aloin raapustella joitakin ideoita baarin lautasliinoille. Oluella oli osuutta asiaan. Julkaisin sarjaa itse monisteina ennen kuin sain Heavy Metalin kiinnostumaan siitä.

Ruudinsavu: Mitkä sarjakuvantekijät tai tarinankertojat ovat vaikuttaneet taiteeseesi?

John Findley: Lapsena pidin Harold Fosterin Prinssi Rohkeasta. Hänen kaunis tekniikkansa sai minut opettelemaan piirtämistä. Seuraava suuri vaikuttaja oli Mad-lehti, sekä sen satiiri että Jack Davisin, Bill Elderin ja erityisesti Wallace Woodin piirrokset. Tarinankertojat? En voi valita vain yhtä: Homeros, Shakespeare, Poe, Vonnegut, Borges, M.R. James, M.W. Wellman, Lovecraft, Bradbury, Bierce ... ad infinitum.

Ruudinsavu: Ensimmäinen Tex Arcana -tarina oli jäädä kesken, kunnes Herp ja Sweaz pakottivat sinut piirtämään sen loppuun. Oliko sinulla muita, kenties tuottoisampia projekteja?

John Findley: Näin on. Tex Arcana oli vain sivuhomma, työskentelin mainoskuvittajana. Pärjäsin hyvin Heavy Metalin väen kanssa ja tämä oli ainoa kerta, kun toimittaja Julie Simmons menetti kärsivällisyytensä. Herp, Sweaz ja Old Claim Jumper edustavat Julieta. Kaikki jaksossa näkyvä on suoraan elämästäni: talo, ystävä (Valkoisiin pukeutunut nainen), kirjahyllyt, levyt ...

Ruudinsavu: Edelliseen liittyen: miten Amerikassa arvostetaan sarjakuvantekijöitä nykyään? Onko asiassa tapahtunut muutoksia sitten 80-luvun?

John Findley: Vaikea sanoa. Olen aina ollut niin kaukana valtavirrasta. Sarjakuvaa on kaupoissa nykyään enemmän, mutta suurin osa siitä taitaa tulla Euroopasta (kuten Dave McKeanin loistavat sarjakuvat). Valmistelen Tex Arcanaa julkaistavaksi kokonaisuudessaan. Kysy tämä kysymys minulta uudestaan, kun alan menestyä!

Ruudinsavu: Olet jatkanut Tex Arcanaa Heavy Metalissa julkaistujen tarinoiden jälkeen. Mihin aiot viedä Herpin, Sweazin ja Hangman's Cornersin asukkaat?

John Findley: Kyllä - julkaisin neljättä tarinaa verkkosivuillani, mutta pari kuukautta sitten jouduin tekemään niihin muutoksia. Minua on neuvottu julkaisemaan työni värillisenä kaupallisista syistä. Väritys on kesken, joten verkkosivuni ovat siltä osin kiinni. Uudessa tarinassa Herp ja Sweaz ovat yhä Hangman's Cornersissa. He eivät tiedä, millä loitsulla pääsisivät sinne, mistä he ovat tulleet (missä se sitten onkin). Valkoisiin pukeutunut nainen on kuumeessa ja näkee karmivia unia. Tuntematon henkilö lähestyy, kaukaa. Aion kertoa, mistä Valkoisiin pukeutunut nainen on tullut - mutta tarina ei ole vielä valmis.

Ruudinsavu: Voisitko vielä kertoa piirroksistasi kiinnostuneille, miten ne ovat syntyneet?

John Findley: Luonnostelin Tex Arcanan ensin halvalle paperille ohuella huopakynällä (Niji Stylist, sittemmin Y & C Stylist). Kun sivu oli sommiteltu, kopioin työn lyijykynällä toiselle paperille mukaanlukien tekstauksen, ja parantelin piirroksia. Sitten tussasin sen samanlaisella huopakynällä. Aluksi käytin samaa halpaa luonnospaperia molemmissa vaiheissa, mutta se kellastui ja haalistui, joten siirryin kiiltäväpintaiseen, vahvaan paperiin. Pyysin Heavy Metalia kuvaamaan Tex Arcanan kalvon läpi, koska pidin menetelmän tuomasta pehmeydestä. Joskus he unohtivat, ja ero on melkoinen. Neljättä jaksoa olen tehnyt Macintosh G4:lla, käyttäen Adobe Photoshopia. Hyvää jatkoa Ruudinsavulle!

John Findley: Tex Arcana

"Tex Arcana" (52 s.)
Heavy Metal
5-7/1981
9/1981
11-12/1981
11/1982

"The Amazin' Case o' th' Disappearin' Chickens" (16 s.)
Heavy Metal
6/1983
9/1983

"Tex Arcana Meets the Toast of Europe" (181 s.)
Heavy Metal
10-12/1983
1-12/1984
1-3/1985
5-9/1985
11-12/1985

Lisäksi 16 sivua tarinasta "The Ballad of the Witch's Daughter": Heavy Metal, Summer 1987.

Kaksi ensimmäistä tarinaa ovat ilmestyneet Catalan Communicationsin julkaisemana yhteisniteenä vuonna 1987.

Anssi Hynynen