Punainen virta

Howard Hawksin Punainen virta kertoo suuresta karjanajosta Rio Grandelta pohjoiseen. John Waynen esittämä karjaparoni Tom Dunson ajautuu pitkällä matkalla törmäyskurssille paitsi miestensä myös ottopoikansa Matthew Garthin kanssa (Montgomery Clift ensimmäisessä elokuvaroolissaan). Dunson vannoo tappavansa Garthin, mutta lopuksi miesten ystävyys osoittautuu vihaa vahvemmaksi - hieman samaan tapaan kuin John Fordin Etsijöissä John Waynen roolihenkilön murhanhimo kääntyy hetkessä isälliseksi rakkaudeksi.

Elokuva valmistui oikeastaan jo vuonna 1947, ja tämä vuosiluku löytyy myös elokuvan alkuteksteistä. Ensi-iltaan elokuva ehti kuitenkin vasta 20. syyskuuta 1948 - suurimpana syynä tähän oli Hawksin ja useiden muiden elokuvantekijöiden kampanjointi United Artists -yhtiötä vastaan. Yhtiön asiamiehet myivät elokuvia levittäjille ylihintaan. Vain osa kauppasummasta ilmoitettiin tekijöille, joiden olisi tullut saada osuutensa rahoista.

Hawks paitsi ohjasi, myös tuotti elokuvan. Budjetti ja aikataulu ylittyivät reippaasti - alkuperäisessä budjetissa ei oltu huomioitu matkakustannuksia, joita syntyi kuljetellessa paitsi suurta näyttelijäjoukkiota, myös tuhatpäista karjalaumaa ympäri Arizonaa.

Borden Chase perusti elokuvan käsikirjoituksen kirjoittamaansa tarinaan The Chisholm Trail. Chase ei ollut tyytyväinen elokuvaan, ja syytti myöhemmin Hawksia käsikirjoituksensa pilaamisesta, historiallisista epätarkkuuksista ja Cherry Valancen (John Ireland) osan kutistamisesta. Hawks itse piti tarinaa hyvänä, mutta Chasea "idioottina". Hän totesi kirjoittaneensa käsikirjoituksen Charles Schneen kanssa uusiksi, mutta myönsi historialliset epätarkkuudet: kuudestilaukeavat revolverit sopivat hänen mielestään toimintaan paremmin kuin aikakaudelle tyypillisemmät aseet. John Ireland puolestaan ryyppäsi ja poltti ruohoa siinä määrin, ettei aina ilmestynyt ajoissa kuvauksiin, joten Hawks poisti elokuvasta osan hänen kohtauksistaan - ikävä kyllä tämän huomaa lopputuloksessa.

Punaisen virran parasta antia ovat Waynen ja Cliftin ohella sujuva toiminta, eeppiset karjanajokohtaukset ja loistavat luonnenäyttelijät sivuosissa - esimerkiksi Noah Beery Jr., Harry Carey Sr. ja etenkin Walter Brennan, joka häviää tekohampaansa pokerissa. Joanne Drun naispäärooli tuntuu päälleliimatulta. Hänen puheripulinsa ennakoi Angie Dickinsonin parempaa esitystä Rio Bravossa.

Punainen virta esiintyy jatkuvasti kaikkien aikojen parhaiden lännenelokuvien listoilla, ja vaikka elokuvasta näkisi vain kohtauksen, jossa Montgomery Clift nousee John Waynea vastaan tämän aikoessa hirttää kaksi miestä, ymmärtää kyllä miksi.

Anssi Hynynen