Vihan riivaama

Marlon Brandon ohjaama Vihan riivaama on epätasainen, mutta monin paikoin yksi vaikuttavimmista Billy the Kidistä koskaan tehdyista elokuvista. Pat Garrettin sijaan elokuvan isähahmona on "Dad" Longworth (Karl Malden), päähenkilö Rio (Brando itse) on "Kid" ja tapahtumapaikaksi on valittu Uuden Meksikon sijaan Kalifornia, mutta tarinan peruselementit ovat selvästi tunnistettavissa.

Vihan riivaama on klassinen Hollywoodin "entäpä jos" -tarina: millainen elokuva olisi ollut, jos tämä tai tuo vaihtoehto olisi toteutunut? Elokuvan juoni muuttui ja näyttelijät, kirjoittajat ja ohjaajat vaihtuivat moneen kertaan ennen ensi-iltaa toukokuussa 1961. Tuottaja Frank Rosenberg ja Brando haaskasivat miljoonia dollareita jo ennen kuin elokuvaa alettiin edes kuvata. (Karl Malden sai osastaan huimat 400 000 dollaria, ja esitteli myöhemmin luksushuvilaansa sanoen: "The house that Jacks built.")

Ensimmäisen käsikirjoituksen Charles Neiderin kirjasta "The Authentic Death of Hendry Jones" teki TV-työssä kunnostautunut Sam Peckinpah, ja ohjaajaksi palkattiin juuri Kunnian polut ohjannut Stanley Kubrick. Kubrick ei pitänyt Peckinpahin käsikirjoituksesta, ja tämä sai potkut kuten seuraavakin kirjoittaja Calder Willingham ja muutama muu hänen jälkeensä tullut. Nimensä näkyville saivat lopulta Willingham ja Guy Trosper.

Brando antoi lopulta kenkää myös Kubrickille, ja koetti saada elokuvan tekoon avuksi Elia Kazania, Sidney Lumetia ja ainakin neljää muuta ohjaajaa. Lopulta Brando valtasi ohjaajan tuolin itse, mutta joutui hänkin nöyrtymään ja lyhentämään versiotaan rankalla kädellä ennen teatterilevitystä. Brando ei ole ohjannut yhtään elokuvaa tämän jälkeen. Hän ei pitänyt lopputuloksesta, ja syytti myöhemmin värikkäin sanoin elokuvan nelivuotista syntyhistoriaa vaikka olikin itse siitä vastuussa: "Elokuva jota kuusi kaveria on jo tehnyt on kuin tukkikämpän vanha huora, jota on naitu niin monta kertaa että hänen silmänsä ovat kierossa."

Elokuvan vakavin puute on, että Brando veti lopulta tarinan mutkat suoriksi korostaen omaa tähteyttään. Billy the Kidin tarina, Neiderin kirja ja Peckinpahin käsikirjoitus kertovat meille vanhenemisesta: ihmisen on aikuistuttava, vaikka se merkitsisi oman nuoruutensa tappamista. Brando ei voinut alistua tähän, vaan antoi "Kidin" ampua "Dadin" ja saada tytön. Aikuisten elokuva sai näin teini-ikäisen lopun.

Charles Lang kuvasi elokuvaan tyylikkäitä taistelukohtauksia ja lännenelokuvalle harvinaisia merenrantaotoksia. Brando oli oma itsensä (miksi hänet piestään niin monessa elokuvassa?), ja muista näyttelijöistä varsinkin Malden ja Slim Pickens hänen apulaisenaan tekivät elokuvassa huippusuoritukset. Näkyvästi mukana olivat myös Ben Johnson, Elisha Cook ja Katy Jurado.

Elokuvan alkuperäinen nimi juontaa juurensa Brandon, Kubrickin ja Willinghamin pokerisessioihin ja etelävaltioiden korttislangiin: joissakin korttipakoissa kuvakorttien kasvot näkyvät, toisissa vain sivukuva. Tällainen "yksisilmäinen sotilas" on joissakin peleissä villi kortti, aivan kuten Rio elokuvassa.

Anssi Hynynen